Sanajumalanpalvelus on seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus, jota voidaan viettää sekä sunnuntain tai muun pyhäpäivän pääjumalanpalveluksena että arkipäivän tai erityistilanteiden jumalanpalveluksena.[1]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalvelusten kirjassa on sanajumalanpalveluksen kaava, jota voidaan käyttää sekä sunnuntain että muun pyhäpäivän pääjumalanpalveluksena. Se soveltuu myös arkipäivän tai erityistilanteiden jumalanpalvelukseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorille tarkoitetut jumalanpalvelukset, eri oppilaitosten ja puolustusvoimien yksikköjen jäsenille tarkoitetut jumalanpalvelukset, kirkkovuoden juhla-aikojen jumalanpalvelukset ja teemajumalanpalvelukset, joita sävyttää jokin tietty teema kirkkovuoden aiheen ohella.[2]
Sanajumalanpalveluksen kaavaa käytetään myös silloin, jos pappi ei sairauden tai muun syyn vuoksi voi johtaa jumalanpalvelusta. Sanajumalanpalveluksessa keskitytään sanaan ja rukoukseen eikä siihen liity ehtoollisenviettoa. Sanajumalanpalveluksessa on siten tilaa keskittyä tavallista laajemmin Raamatun lukemiseen, saarnaan tai musiikilliseen toteutukseen ja sen toteuttaminen voidaan tehdä monin eri vaihtoehdoin.
Kirkkovuoden juhla-aikojen päiviä varten on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalvelusten kirjassa erityisiä järjestyksiä sanajumalanpalveluksia varten. Tällaisia päiviä ovat muun muassa hiljaisen viikon ja pitkäperjantain jumalanpalvelukset, pyhäinpäivän iltajumalanpalvelus sekä jouluaaton ja jouluaamun jumalanpalvelus. Sanajumalanpalvelukseen voi liittyä myös sairaiden puolesta tapahtuva esirukous ja öljyllä voiteleminen. [2]
Ruotsin kirkon kirkkokäsikirjassa sanajumalanpalvelus on nimeltään ”Jumalanpalvelus”. Se on jumalanpalvelus, jossa ei vietetä ehtoollista ja jossa kiinteitä kohtia on vähemmän kuin päämessussa ja sitä voidaan viettää seurakunnan pääjumalanpalveluksena. Sen järjestys seuraa päämessun järjestystä siten, että Kiitosateria (ehtoollisosa) jätetään pois.[3]
Sanajumalanpalvelus on kehittynyt reformaation ajan saarnajumalanpalveluksesta (saks. Predigtgottesdienst).[4] Myös katolisessa kirkossa on sitä vastaava jumalanpalvelus (saks. Wortgottesdienst tai Liturgie des Wortes).
Sanajumalanpalvelus Suomen ev. lut. kirkon jumalanpalvelusten kirjassa[1]
- I Johdanto
- Alkuvirsi
- Alkusiunaus (Siunaus, Vuorotervehdys)
- Johdantosanat
- Yhteinen rippi (Synnintunnustus, Synninpäästö, Kiitosrukous)
- Virsi
- Päivän rukous
- II Sana
- Ensimmäinen lukukappale (Voi jäädä pois)
- Vastaus
- Toinen lukukappale
- Päivän virsi eli graduaali (Graduale)
- Evankeliumi
- Virsi
- Saarna
- Uskontunnustus (Credo) (Apostolinen uskontunnustus)
- Virsi
- III Rukous
- Yhteinen esirukous
- Isä meidän (Pater noster)
- IV Päätös
- Ylistysvirsi
- Siunaus ja Lähettäminen
- Päätösmusiikki
- ↑ a b Sanajumalanpalvelus kirkkokasikirja.fi. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 35,36. (Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9) Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8
- ↑ Ruotsin kirkon Käsikirja Osa I Käännetty Ruotsin kirkon kirkolliskokouksen vuonna 2017 hyväksymästä kirkkokäsikirjasta, s. 13, 28, 28. Verbum Förlag, 2020. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Jumalan kansan juhla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean välimietintö, s. 115. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon Sarja A 1992:1) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto, 1992.