Sienijuuri

Sienijuuri eli mykorritsa on kasvin juuren ja sienen muodostama molemmille hyödyllinen kokonaisuus, symbioosi. Sienijuuren kautta kasvit saavat maaperästä paremmin ravinteita – erityisesti fosforia – ja elävä sieni puolestaan saa kasvilta hiilihydraatteja, joita se ei pysty itse tuottamaan. Sienijuuri myös suojaa isäntäkasviaan taudinaiheuttajilta ja kuivuudelta.^[1] Mykorritsasymbioosi on enemmän tai vähemmän välttämätön noin 85–90 prosentille maailman kasvilajeista. Loput 10–15 % kasvilajeista eivät tarvitse sienijuurta ollenkaan.^[2]

Sienijuuret jaetaan kolmeen päätyyppiin: puuvartisten kasvien juuristossa esiintyviä sienijuuria kutsutaan ektomykorritsoiksi, kanervakasveilla esiintyviä erikoidimykorritsoiksi ja pääasiassa ruohomaisilla kasveilla esiintyviä arbuskelimykorritsoiksi. Sienijuuret voidaan jakaa myös sienirihmaston sijainnin mukaan karkeasti kolmeen päätyyppiin. Sisäsienijuurien (endomykorritsa) sienirihmasto läpäisee kasvin soluseinän ja sieni muodostaa rakenteita soluseinän ja solukalvon väliin. Pintasienijuurissa (ektomykorritsa) sienen rihmastorakenteita on kasvin soluväleissä ja juurien pinnalla. Sekatyypin sienijuurista (ektendomykorritsa) voi löytää sekä sisä- että pintasienijuurien rakenteita.

Sienijuurityyppi voi muuttua kasvin iän ja kunnon myötä. Sen kasvu ja haarottuminen vaihtelevat myös kasvuoloista riippuen. Kalkitus ja typpilannoitus muuttavat metsämaan sienten määriä ja toimintaa. Teollisuusalueilla puiden heikompi menestyminen perustuu osaksi typpiyhdisteiden haitallisuuteen sienijuurelle.

1. ↑ Elphinstone, E.D. & al.: The Application of Carbohydrates and Mycorrhizae at the Time of Planting on Tree Establishment 2005. Myerscough College. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
2. ↑ Wilhelmiina Hämäläinen: Sienijuuret - maan verisuonet Helsingin yliopisto. Arkistoitu 16.2.2013. Viitattu 2.1.2016.