Sisilialainen puolustus

Sisilialainen puolustus
a b c d e f g h 8 8 7 7 6 6 5 5 4 4 3 3 2 2 1 1 a b c d e f g h
Siirrot	1.e4 c5
ECO	B20-B99
Alkuperä	Giulio Polerio, 1594
Nimen alkuperä	Sisilia
Avausperhe	Puoliavoimet pelit
Chessgames.com opening explorer

Wikikirjastossa on aihe: Sisilialainen puolustus

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Sisilialainen puolustus on suosittu shakkiavaus, joka alkaa yleensä siirroilla 1.e4 c5.

Aikaisimmat kirjalliset todisteet sisilialaisen puolustuksen käytöstä ajoittuvat myöhäiseen 1500-lukuun, jolloin sitä käyttivät italialaiset shakinpelaajat Giulio Polerio ja Gioacchino Greco.^[1][2] Giulio Polerio analysoi sisilialaista puolustusta vuoden 1594 shakin manuskriptissaan,^[3] vaikkei käyttänyt nimitystä ”sisilialainen puolustus”.^[4] Merkittävä ranskalainen pelaaja ja teoreetikko Andre Danican Philidor esitti 1777, että sisilialainen sallii mustan tasoittaa peli, vaikkei pitänyt sitä yhtä vahvana kuin siirtoa 1.e4 e5.^[4] 1813 englantilainen mestari Jacob Henry Sarratt antoi avaukselle nimen ”sisilialainen puolustus”, viitaten vanhaan italialaiseen käsikirjoitukseen, joka käytti ilmaisua ”il giocho siciliano”.^[4] Avaus oli melko suosittu 1800-luvulla – Louis-Charles Mahé de La Bourdonnais, Howard Staunton ja Louis Paulsen pelasivat sitä suhteellisen säännöllisesti. 1900-luvun alussa avausta aliarvostettiin, ja esimerkiksi Capablanca, kolmas shakin maailmanmestari vuosina 1921–1927 puhui halveksivasti avauksesta, jossa ”mustan peli on täynnä reikiä.”^[5] Avauksen käyttö elpyi 1940–1950-luvuilla, jolloin sitä kehittivät Isaac Boleslavsky, Aleksandr Kotov ja Miguel Najdorf. Myöhemmin Bent Larsen, Ljubomir Ljubojević, Lev Polugaevski, Leonid Stein, Mark Taimanov ja Mihail Tal peleillään loivat tärkeän osan sisilialaisen puolustuksen nykyteoriaa.

Bobby Fischerin ja Garri Kasparovin työ avauksen parissa toi sisilialaiselle puolustukselle maineen avauksena, jonka katsotaan yleisesti suovan parhaat voittomahdollisuudet siirtoa 1.e4 vastaan. Molemmat pelaajat suosivat terävää ja aggressiivista peliä ja käyttivät tilaisuuden tullen sisilialaista puolustusta lähes yksinomaan urillaan. Nykyään useimmat suurmestarit pitävät sisilialaista avausrepertuaarissaan. Tämän hetken huippupelaajista sitä käyttävät esimerkiksi Viswanathan Anand, Boris Gelfand, Vasyl Ivantšuk, Aleksei Shirov, Pjotr Svidler ja Veselin Topalov.

Avaus on mestaritasolla suosituin ja tilastollisesti paras vastaus valkoisen siirtoon 1.e4. 17 prosenttia kaikista suurmestareiden välisistä ja 25 prosenttia Chess Informant -tietokannan peleistä alkavat sisilialaisella puolustuksella.^[6] Suurmestari John Nunn pitää sisilialaisen puolustuksen suosiona sitä, että ”se on luonteeltaan kilpailullinen; monissa muunnelmissa musta ei vain pyri tasoittamaan peliä, vaan hakee etua. Haittapuolena on, että valkoinen saa usein aikaisen aloitteen, ja mustan pitää varoa joutumasta nopean hyökkäyksen kohteeksi.”^[7]

1. ↑ Ristoja, Thomas ja Aulikki: Shakki, perusteet, strategia, taktiikka. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20505-2
2. ↑ De Firmian, Nick: Modern Chess Openings: MCO-14. Random House Puzzles & Games, 1999. ISBN 0-8129-3084-3
3. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)Chess and Chess Players of the Renaissance.
4. ↑ ^{a b c} Polugaevsky, Lev & Piket, Jeroen & Gueneau, Christopher: Sicilian Love: Lev Polugaevsky Chess Tournament, Bueno Aires 1994, s. 50–53. New in Chess, 1995. ISBN 9071689999
5. ↑ [2]Capablanca on the Sicilian Defence.
6. ↑ John L. Watson, (2006).Mastering the Chess Openings, vol. 1, 175
7. ↑ John Nunn. Understanding Chess Move by Move. Gambit, 2001.