Slavistiikka eli slaavilainen filologia on 1800-luvulla syntynyt kielitieteen ala, joka tutkii slaavilaisia kieliä, niillä kirjoitettua kirjallisuutta ja slaavilaisia kulttuureita. Slavistiikan piiriin on alettu laskea myös slaavikansoja ja heidän asuttamiaan alueita koskevaa historiallista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.[1] Slavistiikan tutkijaa nimitetään slavistiksi. Slaavilaisiin kieliin kuuluvan venäjän kielen tutkimusalaa nimitetään rusistiikaksi.[2] Puolan tutkijaa nimitetään polinistiksi ja alaa polonistiikaksi.[1]
Nimityksena slaavilainen filologia tuli Suomessa käyttöön Helsingin yliopistossa vuonna 1895, kun Jooseppi Julius Mikkola nimitettiin slaavilaisen filologian dosentiksi. Slavistiikkaan mutta ei slaavilaiseen filologiaan voidaan laajassa mielessä lukea myös esimerkiksi slaavilaisten kansojen kansanperinteen tai kulttuurin ja kulttuurihistorian tutkimus. Suomessa slavistien ammattitaitoon kuuluu myös kriittinen asenne slavistiikan kansallisromanttiseen perinteeseen tai sen nationalistiseen väärinkäyttöön.[1]