Suomessa on tehty elokuvia 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. Elokuvat olivat alussa joko lyhyitä dokumentteja tai näytelmäelokuvia, joiden ohjaajat ja näyttelijät tulivat usein teatterin piiristä. Suomalaiset elokuvavalmistamot saivat teollisen luonteen 1930-luvulla, ja 1940-luvulla monet elokuvista keräsivät jopa 400 000 – 1 000 000 katsojaa. Elokuvien suuri yleisösuosio jatkui 1950-luvun loppupuolelle saakka. Näitä menestyksen vuosikymmeniä on kutsuttu suomalaisen elokuvan ”kulta-ajaksi”. 1960-luvun yhteiskunnan rakennemuutoksen ja television saapumisen myötä elokuvien katsojamäärät romahtivat ja elokuvien tuotantomäärät kokivat aallonpohjan 1970-luvulla. 1980-luvulla katsojaluvut alkoivat vähitellen kohota, notkahtivat 1990-luvun lamassa, jonka jälkeen ne kääntyivät jälleen kasvuun. 2010-luvulla yksittäinen suomalainen elokuva saavutti, lähes 50 vuoden tauon jälkeen, miljoonan katsojan rajan Tuntematon sotilas -romaanin kolmannen filmatisoinnin myötä.
Suomalainen elokuvatuotanto on nykyisin hyvin riippuvainen julkisesta tuesta ja Suomen elokuvasäätiö on lähes aina mukana pitkien elokuvien rahoituksessa. Elokuva-alan merkittävimmät palkinnot Suomessa ovat Jussit, joita on jaettu vuodesta 1944. Suomen suurin elokuvatapahtuma on Helsingissä järjestettävä, vuonna 1988 perustettu, Rakkautta ja anarkiaa.