Suomalainen oopperamusiikki

Suomalaisen oopperamusiikin alku sijoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin maassa järjestettiin ensimmäiset oopperaesitykset. Varsinaisesti kiinnostus taidemuotoon heräsi kuitenkin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen suomalainen oopperateos on Fredrik Paciuksen Sakari Topeliuksen librettoon säveltämä Kaarle-kuninkaan metsästys (Kung Karls jakt) vuodelta 1852.

Suomalainen oopperataide alkoi 1970-luvulla saavuttaa kansainvälistä mainetta ennen kaikkea Joonas Kokkosen ja Aulis Sallisen niin kutsutuilla karvalakkioopperoilla, kuten Punainen viiva ja Viimeiset kiusaukset. Suomen nousuun yhdeksi maailman johtavista oopperamaista vaikuttivat myös Savonlinnan oopperajuhlat ja monien suomalaisten laulajien, kuten Martti Talvelan ja myöhemmin esimerkiksi Karita Mattilan ja Soile Isokosken, saavuttama kansainvälinen maine.

Vuonna 2000 Suomessa sai kantaesityksen yhteensä neljätoista oopperaa, jota voidaan pitää kansainvälisessä vertailussa ainutkertaisena määränä.^[1] Suomalaista 1970-luvulla alkanutta, edelleen jatkunutta oopperabuumia kuvastaa se, että kaikista sävelletyistä suomalaisista oopperoista kolmasosa sävellettiin vuosina 1817–1974, toinen kolmannes vuosina 1975–1991 ja viimeinen kolmannes 1992–2003. Suomen kattava musiikkioppilaitosjärjestelmä on luonut suomalaiselle oopperalle laajan yleisöpohjan. Suomalaisista 40 prosenttia on itse soittanut joskus jotain soitinta, ja siten heillä on yleensä vahva tunneside musiikin tekemiseen. Myös laaja amatööriteatteriperinne on luonut yleisöä oopperalle.^[2]

1. ↑ Pekka Hako: Uusi suomalainen ooppera (Esitelmä: Suomalaisen oopperan hullu vuosi 2000 ja sen taustat) Finnica. 2001. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 30.8.2016.
2. ↑ Pekka Hako: Suomalainen oopperaihme (21.4.2005 TKK:lla pidetystä luennosta muistiin merkinnyt Meeri Nieminen) Sovelletun estetiikan luentosarja. 2005. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 30.8.2016.