Suomen koronavirusstrategia tarkoittaa peruslähestymistapaa, jolla Suomi käsitteli vuonna 2020 alkanutta koronaviruspandemiaa.
Alussa Suomi pyrki karanteenein rajaamaan taudin. Tämä epäonnistui, koska kaikkia tartuntaketjuja ei kyetty jäljittämään. Muutenkin alkuvaihe oli haparoivaa: oireettomat ulkomaalta palanneet levittivät tautia pitkään. Kun koronavirustapausten määrä alkoi kasvaa, Suomi alkoi maaliskuussa erilaisin tiukkojen rajoituksin hillitsemään taudin leviämistä. Rajoitukset vahingoittivat taloutta, mutta ne taittoivat tautiaallon. Huhti-toukokuussa Suomi siirtyi niin sanottuun "hybridistrategiaan". Se perustuu testaamiseen, jäljittämiseen, eristämiseen ja sairaiden hoitoon. Hybridistrategia on ikään kuin "kultainen keskitie", jota noudattamalla hallitus pyrki hidastamaan koronaviruksen etenemistä, mutta pitämään yhteiskuntaa tautitilanteen sallimalla tavalla avoinna. Kriitikoiden mukaan Suomi tavoitteli nyt käytännössä Ruotsin tavoin niin sanottua laumasuojaa, minkä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja hallitus kiistivät toukokuussa. Kasvomaskien käyttö herätti paljon keskustelua, mutta niiden käyttöä ei suositeltu, sillä niiden vaikutusta pidettiin tällöin yhdentekevänä.
Elo- ja syyskuussa näkyi merkkejä ulkomaanmatkojen avaamisen aiheuttaman mahdollisen uuden aallon noususta. Hybridistrategian puutteet tulivat nyt näkyvästi esille testaus- ja jäljityskyvyn riittämättömyytenä.[1] Tautimäärä lisääntyi syyskuun lopussa, minkä ajateltiin vievän uusiin rajoituksiin.[2] Monia uusia rajoituksia ja varautumisia niihin tulikin marraskuun 2020 ja tammikuun 2021 välisenä aikana.[3] Rokotukset alkoivat vuoden 2020 lopussa, mutta ne edistyivät hitaasti rokotteiden vähyyden vuoksi.[4] Hallitus määräsi helmikuun lopussa maaliskuulle laajan kolmen viikon sulun nille alueille, joilla tautitilanne on kohtalainen tai paha.[5]