Syyrian asevoimat

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Syyrian hallinnon ja armeijan romahdettua vuoden 2024 joulukuussa artikkelin nykytiedot ovat vanhentuneet.

Syyrian asevoimat
Valtio	Syyria
Puolustushaarat	Syyrian arabiarmeija Syyrian arabilaivasto Syyrian arabi-ilmavoimat Syyrian ilmapuolustusvoimat
Rooli	asevoimat
Koko	178 000 Maavoimat 110 000 Laivasto 5 000 Ilmavoimat 17 500 Ilmapuolustus 30 000 (Puolisotilaalliset joukot noin 100 000) [1]
Komentajat
Nykyinen komentaja	Bašar al-Assad
Infobox OK

Syyrian asevoimat muodostavat Syyrian valtiolliset puolustusvoimat. Syyrian arabitasavallan voimassa olevan vuoden 1973 perustuslain 1. luvun 1. osion 11. artiklan mukaan "asevoimat ja muut puolustusorganisaatiot ovat vastuussa isänmaan alueellisesta puolustuksesta ja vallankumouksen tavoitteiden yhtenäisyyden, vapauden ja sosialismin suojelemisesta."^[2] Lisäksi perustuslain 2. luvun 1. osion artikla 93.2 määrittelee, että tasavallan presidentti on asevoimien ylipäällikkö.^[2]

Kolmen pääpuolustushaaran eli Syyrian arabiarmeijan (maavoimat), Syyrian arabilaivaston (merivoimat) ja Syyrian arabi-ilmavoimien lisäksi siihen kuuluvat itsenäinen ilmatorjunnasta vastaava Syyrian ilmapuolustusvoimat ja maan sotilastiedustelusta vastaava direktoraatti. Lisäksi asevoimien yhteyteen on kuulunut sen olemassaolon aikana useita eri puolisotilaallisia organisaatioita.

Syyriassa kaikki miehet tulevat 18 vuotta täytettyään asevelvollisiksi.^[3] Ennen Syyrian sisällissodan alkamista asepalvelusaikaa lyhennettiin ensin vuonna 2005 kahdesta ja puolesta vuodesta kahteen vuoteen, vuonna 2008 21 kuukauteen ja vuonna 2011 puoleentoista vuoteen.^[4]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä IISS ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} http://www.servat.unibe.ch/icl/sy00000_.html
3. ↑ Syria - Overview GlobalSecurity.org.
4. ↑ Syria reduces compulsory military service by three months. China Daily, 20. maaliskuuta 2011. Xinhua News Agency. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30. tammikuuta 2014. Arkistoitu 3.5.2011.