Back Калгари 1988 AB Olimpiese Winterspele 1988 AF Chuegos Olimpicos d'hibierno de 1988 AN الألعاب الأولمبية الشتوية 1988 Arabic اوليمبياد شتا 1988 ARZ Xuegos Olímpicos de Calgary 1988 AST 1988 Qış Olimpiya Oyunları AZ Olimpiade Masan Dingin 1988 BAN Зімовыя Алімпійскія гульні 1988 BE Зімовыя Алімпійскія гульні 1988 году BE-X-OLD
| XV talviolympiakisat | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Isäntäkaupunki |
 Calgary, Kanada |
||||||
| Osallistujamaita | 57 | ||||||
| Osallistujat | 1 423 (1 122 miestä, 301 naista) | ||||||
| Kisatapahtumat | 46 kilpailua 10 lajissa | ||||||
| Avajaiset | 13. helmikuuta 1988 | ||||||
| Päättäjäiset | 28. helmikuuta 1988 | ||||||
| Avaaja | kenraalikuvernööri Jeanne Sauvé | ||||||
| Urheilijoiden vala | Pierre Harvey | ||||||
| Tuomareiden vala | Suzanna Morrow-Francis | ||||||
| Olympiatulen sytyttäjä | Robyn Perry | ||||||
| Olympiastadion | McMahon Stadium[1] | ||||||
|
|||||||
Vuoden 1988 talviolympialaiset pidettiin Calgaryssä, Kanadassa 13.- 28. helmikuuta 1988. Calgary sai järjestää kisat voitettuaan äänestyksessä Ruotsin Falunin ja Italian Cortina d'Ampezzon. Suurin osa tapahtumista järjestettiin Calgaryssä, mutta muutamia hiihtokilpailuja järjestettiin vuoriston lomakohteissa Nakishassa ja Canmoressa, kaupungista länteen.
Kilpailuihin osallistui 57 maata ja 1 423 urheilijaa.[1] Kisojen menestynein valtio oli Neuvostoliitto 29 mitalilla, toiseksi menestyneimmän maan ollessa Itä-Saksa 25 mitalilla. Samoin kuin Montrealissa 1976, isäntämaa Kanada ei onnistunut voittamaan yhtään kultamitalia virallisissa lajeissa.[2] Suomalainen mäkihyppääjä Matti Nykänen ja alankomaalainen pikaluistelija Yvonne van Gennip saavuttivat molemmat kolme kultamitalia jakaen näin menestyneimmän urheilijan tittelin kisoissa.[1]
Kisat muistetaan myös brittiläisen mäkihyppääjä Eddie Edwardsin "sankarillisista epäonnistumisista"[3] ja Jamaikan kelkkailumaajoukkueen ensiesiintymisestä talviolympialaisissa.[4]
Calgaryn olympialaiset olivat aikoinaan yhdet kalleimmista olympialaisista koskaan, mutta olympiakisat onnistuivat taloudellisesti hyvin[5] ja tuottivat miljoonia dollareita voittoa (kun menoiksi lasketaan vain järjestelykomitean suorat kulut, ja valtion tuki lasketaan tuloksi)[6], ja kisajärjestäjät käyttivät muun muassa televisiointioikeuksista saamansa ylimääräiset tuotot alueelle olympialaisia varten järjestettyjen palveluiden ylläpitämiseen, mikä kehitti Calgarystä Kanadan talviurheilun keskuksen. Viisi kisoja varten rakennettua kisapaikkaa toimivat jatkossakin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, mikä on auttanut maata saavuttamaan huippumenestystä tulevissa talviolympialaisissa. Kilpailut julisti virallisesti avatuksi Jeanne Sauvé. Olympiavalan vannoi järjestäjien puolesta entinen taitoluistelija Suzanna Morrow-Francis ja urheilijoiden puolesta maastohiihtäjä Pierre Harvey. Olympiatulen sytytti koulutyttö Robyn Perry. [7][1]
- ↑ a b c d Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäaboutei löytynyt - ↑ Lee, Mark: Calgary Olympics wrap up CBC Archives. 29.2.1988. Viitattu 28.8.2017.
- ↑ Eddie 'the Eagle' Edwards wins over fans at 1988 Winter Olympics CBC Archives. 24.2.1988. Viitattu 28.8.2017.
- ↑ A new sled for Jamaican bobsledders CBC Archives. 9.2.1988. Viitattu 28.8.2017.
- ↑ Calgary Olympics: Volunteers vital to the Games CBC
- ↑ A Cost-Benefit Analysis of an Olympic Games (Arkistoitu – Internet Archive) Queen’s Economics Department Working Paper No. 1097 Queen’s University 2006 (s. 3)
- ↑ Calgary 1988 Winter Olympics olympic.org: Kansainvälinen Olympiakomitea. Viitattu 4.9.2017.