Tanniinit eli parkkihapot ovat kasveissa esiintyviä oligo- tai polymeerisia fenoliyhdisteitä, jotka sitovat ja saostavat proteiineja. Tanniinien eräänä tehtävänä on suojata kasvia ulkoisilta uhkatekijöiltä.[1]
Ruoan sisältämät tanniinit ovat ravinteiden imeytymistä heikentäviä antiravintoaineita[2], koska ne kelatoivat metalleita kuten kuparia, rautaa ja sinkkiä[3].
Tanniinit luetaan flavonoideihin[2].
Tanniinit jaetaan rakenteensa perusteella esimerkiksi flavonoidiyksiköistä koostuviin proantosyanidiineihin eli kondensoituneisiin tanniineihin ja gallushaposta muodostuneisiin hydrolysoituviin tanniineihin.lähde?
Tanniineilla on voimakas värjäävä vaikutus, joka tulee esiin niiden käytössä nahkaa parkitessa. Aineen nimi tuleekin keskiaikaisesta latinasta, jossa parkitsemista merkitsevä tannāre johdettiin tammen kaarnaa tarkoittavasta sanasta tannum joka puolestaan liittyi muinaisgermaanien tammea tarkoittavaan sanaan.[4] Suomen kielessä tanniineista käytetään myös nimitystä parkkihappo.[5]
Tanniineja esiintyy monissa kasveissa, ja kasvin eri osissa niillä on erilainen funktio. Siemenissä ja juurissa ne tappavat bakteereja ja rungossa osallistuvat myös kasvunsäätelyyn. Lehdille ne antavat kitkerän maun, joka suojaa kasvinsyöjäeläimiltä. Silmuja ne suojaavat jäätymiseltä.[1] Tanniineja esiintyy muun muassa puissa (esimerkiksi tammi, koivu, eukalyptus, mänty, paju), useissa heinäkasveissa, apiloissa sekä monissa ihmisen ravinnoksi kelpaavissa kasveissa (esimerkiksi metsämarjat, greippi, granaattiomena).lähde?
<ref>
-elementti; viitettä viini
ei löytynyt