Back Титан IV Bulgarian Titan IV Catalan Titan 4 Czech Titan IV German Titan IV English Titan IV Spanish Titan IV ET Titan IV French Titan IV GL טיטן 4 HE
| Titan IV | |
|---|---|
 Cassini-Huygens-luotaimen laukaissut Titan IVB laukaisualustalla lokakuussa 1997. |
|
| Valmistaja |
Martin Marietta Lockheed Martin |
| Alkuperäismaa |
 Yhdysvallat |
| Rakettiperhe | Titan |
| Mitat | |
| Halkaisija | 3,05 m |
| Vaiheita | 3–4 |
| Laukaisuhistoria | |
| Status | poistettu käytöstä |
| Laukaisupaikat |
CCAFS SLC-40 CCAFS SLC-41 VAFB SLC-4E |
| Laukaisut | 39 |
| Onnistuneita | 35 |
| Epäonnistuneita | 4 |
| Ensimmäinen lento |
IVA: 14. kesäkuuta 1989 IVB: 23. helmikuuta 1997 |
| Viimeinen lento |
IVA: IVB: 19. lokakuuta 2005 |
|
|
|
Titan IV oli yhdysvaltalainen Titan-rakettiperheeseen kuulunut raskas kertakäyttöinen kantoraketti, jonka suunnitteli Martin Marietta, ja jota operoi Yhdysvaltain ilmavoimat.
Titan IV:n suunnittelu käynnistyi 1980-luvun alulla, ja sen kaavailtiin alkuun vain täydentävän käyttöön otettavana olleen avaruussukkulan laukaisukapasiteettia. Varhaisissa visioissa Titan IV:n arvioitiin lentävän vain noin kymmenen kertaa ennen Yhdysvaltain valtionhallinnon hyötykuormien siirtämistä laukaistavaksi pelkkää avaruussukkulaa käyttäen. Titan IV:ää oli tarkoitus käyttää vain Floridasta laukaistaviin raskaisiin hyötykuormiin, jotka vaatisivat kolmantena vaiheena Centaur-rakettivaihetta. Tilanne muuttui kuitenkin Challenger-sukkulan tuhoon vuonna 1986 johtaneen onnettomuuden ja samoihin aikoihin epäonnistuneiden Titan 34D -laukaisujen jälkimainingeissa. Titan IV -ohjelmaa laajennettiin ilmavoimien ja puolustusministeriön esityksestä uusilla laukaisuilla, minkä lisäksi raketista kehitettiin kevyemmät Inertial Upper Stage (IUS) -rakettivaiheetta käyttänyt ja ilman kolmatta rakettivaihetta lentänyt versio.
Titan IV:n laukaisut käynnistyivät kesäkuussa 1989, jolloin alkuperäisestä raketista oli suunnittelilla jo paranneltu malli. Titan IVB -nimen saaneessa raketissa oli kokonaan uudet, suorituskykyisemmät boosterimoottorit, jatkettu ensimmäinen nesteajoainetta käyttänyt vaihe ja päivitetty avioniikka. Uusi versio laukaistiin ensi kertaa helmikuussa 1997, ja IVA:ksi nimetyn edeltäjän lennot päättyivät seuraavan vuoden elokuussa. Viimeinen IVB laukaistiin Vandenbergin lentotukikohdasta lokakuussa 2005. Titan IV:n laukaisukohtaiset kustannukset olivat korkeat, noin 411 miljoonaa dollaria. Sen korvasivat EELV-laukaisuohjelman myötä kehitetyt halvemmat Atlas V- ja Delta IV. Titan IV jäi 1950-luvulta lähtöisin olleen rakettiperheensä viimeiseksi edustajaksi.
Titan IV oli konfiguraatiosta riippuen 3–4–vaiheinen kantoraketti. Boosterit olivat kiinteäajoaineiset ja ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa käytettiin hypergolista typpitetraoksidi – aerozine 50 -yhdistelmää. Kolmantena vaiheena voitiin käyttää joko suorituskykyisempää kryogeenisiä ajoaineita käyttänyttä Centauria tai kiinteää ajoainetta käyttänyttä Inertial Upper Stagea (IUS). Raketin IVA- ja IVB-päämallit jaoteltiin eri vaihe- ja laukaisupaikkayhdistelmien mukaan viiteen eri valmistusversioon. Laukaisupaikkoina olivat Floridan Cape Canaveral Air Force Stationin laukaisukompleksit 40 ja 41, sekä Kalifornian Vandenbergin lentotukikohdan laukaisukompleksi 4E. Floridan alustoja käytettiin laajaan kirjoon erilaisia kiertoratoja, kun Vandenbergista laukaistiin pääasiassa polaariradoille suunnanneita sotilassatelliitteja.