Tuntikulma

Tuntikulma on tähtitieteessä ja tähtitieteellisessä navigoinnissa yksi ekvaattorijärjestelmän koordinaateista, jolla ilmoitetaan suunta kohti taivaanpallolla olevaa pistettä. Pisteen tuntikulma on kahden tason välinen kulma, jotka leikkaavat toisensa Maan akselilla. Toinen näistä kulkee kyseisen pisteen kautta ja sisältää myös sen kautta kulkevan tuntiympyrän, kun taas toinen tasoista on meridiaanitaso, joka kulkee havaintopaikkakunnan zeniitin kautta.

Maan pohjoinen pallonpuolisko Pohjoisnavan yläpuolelta katsottuna sekä taivaanekvaattorilla olevien kohteiden pituussuuntaiset koordinaatit. LHA on tähden (vihreä nuoli) tuntikulma lähellä New Yorkia olevan havaitsijan näkökulmasta. Kaavioon on merkitty myös tähden rektaskensio (engl. right ascension) sekä tuntikulma Greenwichistä (keltainen piste) katsottuna (GHA) Kuten Maan pohjoisnavan yläpuolelta katsottuna voidaan nähdä, New Yorkin paikallista keskiaurinkoaikaa vastaava kulma LMST sekä Greenwichin keskiaurinkoaikaa vastaava kulma GMST. Symboli ʏ (Oinaan tähdistön merkki)[1]) osoittaa kevättasauspisteen suunnan.

Pisteen tuntikulma ilmoitetaan sen kulmaetäisyytenä meridiaanitasosta myötäpäivään[1] eli länteen. Tähtitieteessä tuntikulma määritellään taivaanpallolla taivaanekvaattoria pitkin mitattuna kulmana meridiaanilta länteen päin kyseisen pisteen kautta kulkevalle tuntiympyrälle saakka.[2] Se ilmoitetaan tavallisesti aikayksikköinä siten, että 24 tuntia vastaa täyttä kulmaa eli 360 astetta. Tähtitieteellisessä navigoinnissa sen sijaan on käytäntönä mitata tähtien sijainti asteina länteen joko nollameridiaanilta (Greenwichin tuntikulma, engl. Greenwich hour angle, GHA), paikallisesta meridiaanista (paikallinen tuntikulma, engl. local hour angle, LHA) tai kevättasauspisteestä (sideerinen tuntikulma, engl. sideral hour angle, SHA).

Tuntikulma yhdessä deklinaation kanssa määrittää yksi­käsitteisesti suunnan kohti taivaanpallolla olevaa pistettä ekvatoriaalisessa koordinaatti­järjestelmässä.[3]

  1. a b Hannu Karttunen, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen: ”Ekvaattorijärjestelmä”, Tähtitieteen perusteet, s. 30–37. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Valtion painatuskeskus, 1984. ISBN 951-859-367-1
  2. P. Kenneth Seidelman: Explanatory Supplement to the Astronomical Almanac, s. 724. Mill Valley, Kalifornia: U.S. Naval Observatory Nautical Almanac Office, University Science Books, 1992. ISBN 0-935702-68-7
  3. P. Kenneth Seidelman: Explanatory Supplement to the Astronomical Almanac, s. 729. Mill Valley, Kalifornia: U.S. Naval Observatory Nautical Almanac Office, University Science Books, 1992. ISBN 0-935702-68-7

Tuntikulma

Dodaje.pl - Ogłoszenia lokalne