Vaaliruhtinas (saks. Kurfürst, lat. Princeps Elector) oli eräiden kirkollisten tai maallisten ruhtinaiden nimitys Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa. Heidän asemansa määriteltiin kultaisessa bullassa vuonna 1356. Tuolloin vaaliruhtinaita oli seitsemän.
Vaaliruhtinaiden tehtävänä oli valita keisari. Keisarin vaalista käytettiin nimitystä Kur, ja se suoritettiin äänestämällä siten, että keisariehdokkaan tuli saada kahden äänen enemmistö. Vaaliruhtinailla oli laajat etuoikeudet, kuten alueidensa suvereniteetti (Landeshoheit), minkä ansiosta he olivat käytännöllisesti katsoen itsenäisiä suhteessa keisariin.