Valerianus | |
---|---|
Valerianuksen kuva roomalaisessa sestertiuksessa. | |
Rooman keisari | |
Valtakausi | 253 – 260 |
Edeltäjä | Aemilianus |
Seuraaja | Gallienus |
Syntynyt | ennen vuotta 200 |
Kuollut |
vuoden 260 jälkeen Bishapur, Sassanidien valtakunta |
Puoliso |
Egnatia Mariniana Cornelia Gallonia |
Lapset |
Gallienus Licinius Valerianus |
Publius Licinius Valerianus (ennen vuotta 200 – vuoden 260 jälkeen) oli Rooman keisari vuosina 253–260. Valerianus tunnetaan siitä, että hän on ainut Rooman keisari, jonka vihollinen onnistui vangitsemaan. Valerianus poikkesi muista ajan keisareista, sillä hän kuului vanhaan roomalaiseen senaattorisukuun ja oli toiminut useissa korkeissa viroissa ennen nousuaan keisariksi.[1] Tullessaan keisariksi Valerianus teki pojastaan Gallienuksesta augustuksen eli kanssahallitsijansa. Valerianus otti vastuulleen valtakunnan itäosat, kun taas Gallienuksen vastuulle tulivat valtakunnan läntiset osat. Valerianuksen kerrotaan aloittaneen uudelleen kristittyjen vainoamisen, mutta hänen poikansa lopetti ne hänen kuoltuaan. Valerianus soti hallituskautensa aikana persialaisia ja gootteja vastaan ja vuonna 260 hän jäi persialaisten vangiksi. Tarinan mukaan Persian kuningas Sapor I nöyryytti Valerianusta muun muassa käyttämällä häntä jalkatuolina hevosen selkään noustessaan.