Vesimuodostuma

Vesimuodostuma on tavallisesti maanpinnan painanteeseen kerääntyneen veden muodostama, selvästi erottuva kokonaisuus. Vesimuodostumia ovat esimerkiksi meri, laguuni, järvi, lampi, joki ja puro, mutta myös pohjavedet ovat vesimuodostumia. Nimitystä käyttää muun muassa Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY).^[1] Vesimuodostuman vesi voi siis olla varastoitunutta tai virtaavaa. Keinotekoisella vesimuodostumalla puitedirektiivi tarkoittaa ihmisen rakentamaa pintavesimuodostumaa.^[2]

Vesimuodostuma on paljon kattavampi nimitys kuin vesistö. Vuoden 1961 vesilain mukaan vesistö on avopintainen sisävesialue, jossa on luonnon muovaamia tai ihmisen tekemiä osia. Laissa on toisaalta pitkä luettelo niistä veteen liittyvistä kohteista, joita ei pidetä vesistönä tai sen osana. Sellaisia ovat oja, noro (pieni puro tai kostea notko), lähde, vesisäiliö, tekolammikko, kaivo tai muu vedenottamo. Vesistön osana ei myöskään pidetä vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä tulvankaan aikana ole riittävästi vettä veneilyä tai uittoa varten. Tällaisessa vesiuomassa eivät kalatkaan juuri pysty liikkumaan.^[3] Vesilaissa vesistönä ei siten pidetä merta tai pohjavesimuodostumaa.

Vesialueeksi vesilaki määrittelee alueen, joka muutoin kuin tilapäisesti on veden peittämä.^[3]

↑ Aleksander Maastik et al.: EnDic2004, ympäristösanakirja, Finnish Environment Institute (SYKE) 2004, ISBN 952-11-1541-6, hakusana vesimuodostuma.
↑ Direktiivi 2000/60/EY, 2 artikla.
↑ ^a ^b Vesilaki, 264/1961, 1–2 §. (Arkistoitu – Internet Archive)

[1] Aleksander Maastik et al.: EnDic2004, ympäristösanakirja, Finnish Environment Institute (SYKE) 2004, ISBN 952-11-1541-6, hakusana vesimuodostuma.

[2] Direktiivi 2000/60/EY, 2 artikla.

[Vesilaki-3] Vesilaki, 264/1961, 1–2 §. (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]

[3]