Virkkaus

Virkkaus on käsityötä, jossa virkkuukoukun avulla tehdään langasta silmukoita ja vedetään niitä aiemmin tehtyjen silmukoiden läpi. Näin syntyy virkattua pintaa: umpinaista pintaa kuten pipoja ja lapasia tai verkkomaista pintaa ja pitsiä.

Virkkaukseen sopii lähes mikä tahansa nauhamainen materiaali, kuten erilaiset langat, narut, poppana, matonkuteet ja nahka- tai muovisuikaleet. Virkkuukoukun koko valitaan virkattavan langan paksuuden mukaan. Pienemmät koukut (0,75–3,5 mm) tehdään nykyään yleensä teräksestä ja suuremmat (2,5–19 mm) alumiinista tai muovista.

Perinteisiä virkkauskohteita ovat olleet pitsit lakanan tai pyyheliinan reunaan ja sängynpeitteet valkeasta kalastajalangasta. 1960-luvulla tuli muotiin "isoäidin neliö", kirkasvärinen lappunen, joita yhdistelemällä on helppo koota poncho, villapaita tai vaikka keinutuolin matto. 2000-luvulla skeittarit ovat ottaneet pipojen virkkaamisen harrastuksekseen.^[1][2][3] Myös amigurumien valmistus virkkaamalla on noussut suosioon 2000-luvulla.

Virkkaus parantaa sorminäppäryyttä.^[4]

1. ↑ Ne toisenlaiset käsityöt City-lehti.
2. ↑ Pipoja virkaten ja neuloen Malmin yläasteen koulun www-sivu. Arkistoitu 23.10.2011. Viitattu 7.9.2011.
3. ↑ Virkkaaminen on in! Iltalehti.
4. ↑ http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/simpanen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Käsityönopetus suomalaiskouluissa 1800-luvulta nykypäiviin s. 14 kpl 5 - s. 15 kpl 1