Napsauttamalla kartan suuremmaksi saa etelärannikolla näkymään saaren vanhat kylät Zvjozdnyin (kartassa Zvyozdny) ja Ušakovskojen (Ushakovskoye).
Sijainti | |
---|---|
Vesialue | |
Merialue | |
Korkein kohta |
Sovjetskaja 1 096 m |
Pinta-ala |
7 609 km² |
Asukasluku |
asumaton |
---|
Wrangelinsaari (ven. о́стров Вра́нгеля, ostrov Vrangelja; tšuktšiksi Умӄилир, Umqilir, ”Jääkarhusaari”[1]) on Venäjälle kuuluva noin 7 600 neliökilometrin laajuinen saari Pohjoisessa jäämeressä Tšuktšimeren ja Itä-Siperian meren välissä. Sen erottaa mantereesta 110 kilometrin levyinen Longinsalmi. Wrangelinsaari kuuluu Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan. Saaren korkein kohta on Sovetskajavuori (1 096 metriä).
Wrangelinsaaren luonto on arktiseksi saareksi harvinaisen monimuotoinen. Kasvillisuus on pääosin tundraa, mutta kasvistoon kuuluu lajeja, jotka normaalisti kasvavat etelämpänä subarktisella alueella, pohjoisamerikkalaisia lajeja, joita ei tavata muualla Aasiassa ja poikkeuksellisen paljon kotoperäisiä lajeja. Wrangelinsaaren jääkarhupopulaatio on Venäjän suurin ja mursukanta maailman suurin. Linnuista saarella pesii runsaasti muun muassa lumihanhia. Lisäksi paleontologien mukaan siellä elivät vielä 4 000 vuotta sitten maailman viimeiset villamammutit.
Wrangelinsaarelta on löytynyt todisteita 3 500 vuotta sitten sinne asettuneista paleoeskimoista. Ensimmäisenä eurooppalaisena saarelle todennäköisesti saapui 1866 saksalainen valaanpyytäjä Eduard Dallmann. Saari kuitenkin nimettiin sitä aiemmin etsineen Ferdinand von Wrangelin mukaan. Venäjä julisti 1916 Wrangelinsaaren kuuluvaksi sille. Saarta alettiin myös asuttaa, ja Ušakovskojen kylä oli asuttuna 2000-luvulle saakka. Wrangelinsaari ja läheinen Geraldinsaari suojeltiin 1976, ja maailmanperintöluetteloon ne valittiin 2004. Wrangelinsaari on tiukasti suojeltu, ja suojelualueelle pääsevät vain tieteelliset retkikunnat. Matkailua suuntautuu jonkin verran Ušakovskojen kylän ympäristöön, joka ei kuulu suojelualueeseen.