Apuvoimalaite

Apuvoimalaite eli APU (engl. auxiliary power unit) on lentokoneeseen asennettu turbiinimoottori, jota käytetään tuottamaan työntövoiman sijasta energiaa muihin tarkoituksiin.^[1][2] APU on yleensä kytketty generaattoriin, joka tuottaa 115 voltin vaihtovirtaa 400 hertsin taajuudella.^[3] Se on suurimmassa osassa konetyypeistä sijoitettu pyrstökartioon.^[2]

APU:ta käytetään yleensä lentokoneen ollessa maassa, matkustajien noustessa koneeseen tai poistuessa sieltä. Sen tuottamalla energialla saadaan koneen sähköjärjestelmä toimimaan ilman, että koneen moottoreita tarvitsee käynnistää. Siitä saatavalla paineilmalla voidaan myös käyttää koneen ilmastointia sekä käynnistää moottorit. APU:n ansiosta lentokone ei tarvitse maassa ollessaan ulkoista virtalähdettä. Lennon aikana APU voidaan myös käynnistää, jos jokin lentokoneen generaattoreista lakkaa toimimasta. Vastaavasti paineilmajärjestelmän vioittuessa APU voi tuottaa paineilmaa matkustamon paineistuksen ylläpitoon sekä jäänpoistoon.^[2] Ensimmäinen kaasuturbiini-APUlla varustettu liikennekonetyyppi oli 1963 käyttöön otettu Boeing 727^[4] ja ensimmäinen APU:lla varustettu Finnairin konetyyppi yhtiössä 1964 käyttöön otettu Super Caravelle.^[5]

1. ↑ Wragg, David W.: A Dictionary of Aviation, s. 45. first painos. Osprey, 1973. ISBN 9780850451634 Teoksen verkkoversio.
2. ↑ ^{a b c} Hoke, Ken: Your Airliner Has A Hidden Engine! AeroSavvy. Viitattu 5.1.2017. (englanniksi)
3. ↑ 400 Hz Electrical Systems Aerospaceweb. Viitattu 5.1.2017. (englanniksi)
4. ↑ Hayward, Justin: What Is An APU? 25.10.2020. Simple Flying. Viitattu 25.1.2021. (englanniksi)
5. ↑ Finnair siirtyi suihkukoneaikaan 60 vuotta sitten - ensimmäinen Caravelle Suomeen keväällä 1960 | lentoposti.fi www.lentoposti.fi. 28.3.2020. Viitattu 25.1.2021.