Edustussopimus eli agenttisopimus on sopimus, joka tehdään päämiehen (valmistajan) ja epäitsenäisen kauppaedustajan eli agentin välillä ja jonka nojalla henkilöllä on oikeus edustaa eli toimia toisen henkilön tai oikeushenkilön puolesta. Agenttisuhteessa päämies on itse suorassa sopimussuhteessa loppuasiakkaisiin.[1] Agenttisopimus on yleinen tapa harjoittaa liiketoimintaa toisessa maassa tai toisella maantieteellisellä alueella[2] ja se liittyy usein kaupalliseen toimintaan kuten huolintaan, komissiokauppaan ja kauppaedustukseen. Huolitsija, kauppaedustaja ja komissionääri toimivat toisen henkilön eli päämiehen puolesta.
Agenttisopimuksen solmiminen on yksi keskeinen tapa hyödyntää markkinoilla olevia valmiita resursseja, asiakaskontakteja ja paikallista kulttuurituntemusta. Solmimalla agenttisopimuksen (eli edustussopimuksen) voidaan helposti harjoittaa kauppaa toisessa maassa ilman päämiehen merkittäviä investointeja, mm. Ilman, että päämiehellä olisi tarvetta esimerkiksi avata myyntikonttoria kyseiseen maahan.[2] Kauppaedustaja toimii päämiehen nimissä ja lukuun tarkoituksenaan edistää päämiehen tavaroiden myyntiä tai tavaroiden ostoa, mutta huolitsija ja komissionääri sen sijaan omissa nimissään.
Agenttisopimuksia sääntelee laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä (KEL).[3] Kauppaedustajan eli agentin toimintaa säätelee Laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä vuodelta 1992. Agenttien toimintaa säätelee laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä (417/1992), joka perustuu EU:n agenttidirektiivin, ja se sisältää mm. pakottavia säännöksiä toistaiseksi voimassa olevan agenttisopimuksen irtisanomisajasta sekä agentin oikeudesta hyvitykseen edustussopimuksen lakattua.[2] Edustussopimus voidaan yleensä tehdä suullisenakin, mutta kauppaedustajan edustussopimuksen pitää olla kirjallinen jommankumman osapuolen niin vaatiessa.[4]