Hospitaaliveljeskunnat eli hospitaliitit (lat. hospitā'lis, vieraanvarainen[1]) olivat katolisia järjestöjä, jotka hoitivat köyhiä, sairaita ja pyhiinvaeltajia. Myös samankaltaisia naisjärjestöjä on perustettu.[2] Varhaisimmat veljeskunnat perustettiin jo ristiretkiaikaan varhaiskeskiajalla. Tällaisia hengellisiä järjestöjä olivat esimerkiksi Antonius-veljeskunnat, Pyhän Hengen veljeskunta ja johanniitat, joista myöhemmin tuli maltalaisritarikunta.[3]