Hypokalemia

Hypokalemia tarkoittaa epänormaalin alhaista kaliumpitoisuutta veressä. Aikuisilla ihmisillä hypokalemiana voidaan pitää tilaa, jossa kaliumia on alle 3,4 millimoolia litrassa veriseerumia (mmol/l) eli alle 13,3 milligrammaa desilitrassa (mg/dl). Aikuisilla normaali seerumin kaliumpitoisuus on noin 3,5–5,0 mmol/l (13,7–19,5 mg/dl).^[1]

Lievä hypokalemia on usein oireeton. Vakavan hypokalemian (kaliumpitoisuus seerumissa on alle 2,5 mmol/l) oireina voi olla lihasheikkous, krampit, ummetus, rytmihäiriö, rabdomyolyysi, sydänhalvaus tai hengityskatko.^[1]

Diureetit ovat eräitä yleisimpiä hypokalemian aiheuttajia, vaikka monia muitakin syitä on. Noin 80 % diureetteja käyttävistä alkaa potea lievää hypokalemiaa. Noin 20 % sairaalapotilaista potee hypokalemiaa, mutta vain noin 4–5 prosentilla se on terveyden kannalta merkittävää.^[1]

1. ↑ ^{a b c} E Kardalas et al: Hypokalemia: a clinical update. Endocrine Connections, 2018, 7. vsk, nro 4, s. R135–R146. PubMed:29540487 doi:10.1530/EC-18-0109 ISSN 2049-3614 Artikkelin verkkoversio.