Imipramiini

Imipramiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-(5,6-dihydrobentso[b][1]bentsatsepin-11-yyli)-N,N-dimetyylipropan-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero	50-49-7
ATC-koodi	N06AA02
PubChem CID	3696
DrugBank	DB00458
Kemialliset tiedot
Kaava	C19H24N2
Moolimassa	280,407 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	174,5 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	60–95 %
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	8–20 tuntia
Ekskreetio	Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	reseptivalmiste (FI)
Antotapa	suun kautta

Imipramiini oli ensimmäinen trisyklinen antidepressantti (TCA). Imipramiini oli myös maailman ensimmäinen spesifisesti masennuksen hoitoon kehitelty lääkeainevalmiste^[1]. Imipramiini kuuluu dibentsatsepiineihin. Sen valmistenimi oli Tofranil. Muita nimiä olivat: Deprimin, Imipramil ja Imipramin.^[2] Lääkettä käytettiin pitkään, mutta se ei enää ole lääkityskäytössä Suomessa. Ulkomailla imipramiinia käytetään edelleen. Varsinkin 1960–70-luvuilla lääkkeen käyttö oli suhteellisen yleistä sen ollessa niin sanottu "ensilinjan" masennuslääke.^[3] Geigyn ohella tuolloin (v. 1976) tätä lääkeainetta valmistivat ainakin Dumex ja Medica.^[3] Sittemmin muut, vähäisempiä haittavaikutuksia aiheuttavat masennuslääkkeet, korvasivat Tofranilin.

Myöhempänä imipramiinista kehiteltiin useita saman lääkeaineryhmän johdoksia, joista osa on edelleen (2010-luvulla) aktiivissa käytössä. Eräitä näistä ovat Anafranil, klomipramiini sekä Surmontil, trimipramiini. Muita olivat Pertofran, desimipramiini sekä imipramiini-N-oksidi, Imiprex.

Pääasiallisin hoitokomponentti imipramiinilla oli mielialaa kohottava vaikutus. Anksiolyyttis-sedatiiviset sekä stimuloivat hoitovaikutukset olivat vähäiset eräisiin toisiin saman lääkeaineryhmän (TCA) tuotteisiin nähden.^lähde? Hoidon alkamisen jälkeen hoitohenkilökuntaa kehotettiin tarkkailemaan potilaan käyttäytymistä mahdollisten itsetuhoaikeiden varalta. Tämä riski kasvoi noin muutaman viikon aikana lääkehoidon aloituksen jälkeen. Samaa ongelmaa näyttäytynee edelleen SSRI-lääkkeiden aikakautenakin. Lapsilla lääkettä käytettiin myös yökastelun eli enuresian (enuresis nocturna) hoitoon.

1. ↑ Edward Shorter: Psykiatrian historia, MTKL, 2005 (suom. Eila Salomaa) ISBN 952-5154-57-2 (s. 306)
2. ↑ 1974 Therapia Fennica, TF74: s. 652
3. ↑ ^{a b} 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 69