Itseoivallus on ilmaisu, jota käytetään silloin, kun ihminen ajattelee hengellisyyttä erillisenä aineellisista asioista. Sitä käytetään psykologiassa ja itämaisissa uskonnoissa, muun muassa joogassa.[1] Itseoivallukseen liittyviä seikkoja ovat muun muassa itsetuntemus ja ihmisen Jumalakuva.[2]