Nemeton (yks.), Nemeta (mon.), oli kelttiläisen uskonnon pyhä paikka. ’’Nemeta’’ sijaitsivat luonnollisilla paikoilla, joissa puita käytettiin uskonnollisissa tarkoituksissa, uhripuina. Näin Nemeta voidaan kääntää pyhäksi lehdoksi tai uhrilehdoksi[1]. Nimi viittaa myös rakennettuihin rituaalipaikkoihin, kuten pyhäkköihin ja temppeleihin, jotka alkoivat yleistyä roomalaisajoilla[2][3].
Todisteet muinaisista nemeton-uhrilehdoista ovat pääasiassa kuvauksia sekä heimojen ja paikkojen nimiä, joita esiintyy ympäri muinaista kelttiläistä maailmaa Iberian niemimaalta Anatoliaan ja Alppien ympäristöstä Gallian kautta Brittein saarille Skotlantia ja Irlantia myöten.