Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
Proslogion
| Ymmärrystä etsivä usko | |
|---|---|
| Proslogion | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Anselm Canterburylainen |
| Kieli | latina |
| Genre | teologia |
| Julkaistu | 1077–78 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Paavo Rissanen |
| Kustantaja | Kirjaneliö |
| Julkaistu | 1986 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 88 |
| ISBN | 951-600-698-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Proslogion (lat. ”Puhuttelu”) eli Fides quaerens intellectum (Ymmärrystä etsivä usko) on Anselm Canterburylaisen vuosina 1077–78 Becin luostarissa kirjoittama teologinen tutkielma. Teoksessa Anselm pyrkii todistamaan, että Jumala on todella olemassa eikä voida ajatella, että Jumalaa ei olisi. Tämän todistamiseksi hän esittää tunnetun ontologisen jumalatodistuksensa.[1]
Proslogion on Anselmin aiemman teoksen Monologionin sisarteos. Kummatkin ovat eräänlaisia mietiskelyharjoituksia, joissa ihminen kääntää sielunsa tutkiskelemaan Jumalaa ja pyrkii ymmärryksellään tavoittamaan jotain oleellista hänestä. Monologionissa Anselmin tavoitteena oli ratio, ”tieto”, mutta Proslogionissa intellectus, paljon tietoa syvempi ”ymmärrys”. Monologion oli koostunut useista toisiaan seuraavista todisteluista. Proslogionissa Anselm halusi sen sijaan muotoilla yhden, lyhyen todistuksen, joka sekä todistaisi Jumalan olemassaolon että osoittaisi hänestä uskotut kaikkein keskeisimmät asiat.
Tämän yleispätevän teologisen muotoilun etsintä vaivasi Anselmia pitkään. Kerrotaan, että hänelle valkeni lopulta erään aamurukouksen (matutina) aikana, että ”Jumala on se, mitä suurempaa ei voida ajatella” (Deus est quo maius cogitari non potest). Proslogion keskittyy tämän oivalluksen ympärille.
Logiikan alan teoksen lisäksi Proslogionin on katsottu olevan samalla myös hartauskirja ja mystiikan alaan kuuluva teos.
Anselmin aikalainen munkki Gaunilo kritisoi Anselmin Proslogionissa esittämää jumalatodistusta lyhyessä kirjoitelmassa, joka tunnetaan nimellä Pro insipiente (Mielettömän puolesta). Anselm vastasi kritiikkiin nimellä Responsio tunnetussa kirjoitelmassa (suom. Vastaus Gaunilolle) ja liitti sekä Gaunilon kirjoitelman että oman vastauksensa Proslogionin loppuun sen liitteiksi.
- ↑ Luvuissa 2–4.
Previous Page Next Page
