Rihvelitaulu on pääosin kouluopetuksessa käytetty, oppilaiden henkilökohtainen kirjoitusväline. Alun perin mustasta liuskekivestä valmistetulle taululle oppilaat saattoivat kirjoittaa liidulla. Harjoittelun jälkeen taulu voitiin pyyhkiä kostealla sienellä. Rihvelitauluja käytettiin Suomessa kiertokoulussa sekä kansakoulun ensimmäisinä vuosikymmeninä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuoliskolla.[1]
Rihvelitaulun edeltäjiä olivat hiekka- ja savilevyt.