Ritarisaagat (isl. riddarasögur) ovat keskiajan islantilaista ja norjalaista saagakirjallisuutta. Termiä käytettiin jo keskiajalla. Sillä viitataan nykyään sekä käännettyihin että kotoperäisiin ritarisaagoihin. Käännetyillä ritarisaagoilla tarkoitetaan Norjan kuninkaan hovissa 1200-luvun alkupuolella tehtyjä proosamuotoisia käännöksiä eurooppalaisista ritariromansseista, eeppisistä sankarirunoelmista ja arturiaanisesta eli kuningas Arthurista ja tämän ritareista kertovasta kirjallisuudesta. Kotoperäisillä ritarisaagoilla viitataan niihin Islannissa 1200-luvun lopun jälkeen sepitettyihin fiktiivisiin saagoihin, jotka syntyivät käännettyjen ritarisaagojen esimerkin innoittamina ja sijoittuivat niiden tavoin eurooppalaisiin ja eksoottisiin hoviympäristöihin. Molemmista puhutaan yleisesti ritarisaagoina.[1] Ritarisaagoja ei ole suomennettu.