Tereftaalihappo

Tereftaalihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi	1,4-bentseenibiskarboksyylihappo
CAS-numero	100-21-0
PubChem CID	4356128 ja 22416364 7489, 4356128 ja 22416364
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C8H6O4
Moolimassa	166,1 g/mol
Ulkomuoto	kiteinen, valkoinen jauhe
Sulamispiste	sublimoituu 402 °C (675 K)
Tiheys	1,51 g/cm3
Liukoisuus veteen	veteen 0,28 g/100 ml (20 °C)
Infobox OK

Tereftaalihappo on aromaattinen dikarboksyylihappo, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan kiteistä valkoista jauhetta. Sen kemiallinen kaava on C₈H₆O₄ ja rakennekaava C₆H₄(COOH)₂. Tereftaalihaposta käytetään myös nimityksiä 1,4-bentseenidikarboksyylihappo ja para-ftaalihappo.

Tereftaalihapon moolimassa on 166,1 g/mol, härmistymislämpötila 402 °C,tiheys 1,51 g/cm³, liukoisuus veteen 20 °C lämpötilassa 0,28 g/100 ml, leimahduspiste 260 °C, itsesyttymislämpötila 496 °C ja CAS-numero 100-21-0.

Tereftaalihappoa valmistetaan hapettamalla p-ksyleeniä joko neste- tai kaasufaasissa. Nestefaasihapetuksessa hapettimena käytetään typpihappoa tai happea ja koboltti-mangaani-bromi-katalyyttiä. Muodostuva tuote puhdistetaan esteröimällä se metanolin kanssa ja näin syntynyt dimetyylitereftalaatti hydrolysoidaan tereftaalihapoksi. Tärkein tereftaalihapon käyttökohde on polymeerien valmistus. Tereftaalihaposta valmistettavia tärkeitä polymeerejä ovat muun muassa polyetyleenitereftalaatti, polybutyleenitereftalaatti ja erilaiset polyamidit. Siitä valmistetaan myös polymeeriteollisuuden raaka-aineenaan käyttämää dimetyylitereftalaattia.^{[1][2] [3]}

1. ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 44. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
2. ↑ Chang-Man Park & Richard J. Sheehan: Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.08.2013
3. ↑ Richard J. Sheehan: Terephthalic Acid, Dimethyl Terephthalate, and Isophthalic Acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 10.08.2013