Maakirja

Maakirja (ruots. jordebok) oli Suomessa 1530-luvulta 1900-luvun alkuun pidetty maarekisteri. Se sisälsi kaikki talonpoikaistilat ja kunkin tilan verovelvollisuuden. Aloitteen maakirjojen laatimiseksi teki kuningas Kustaa Vaasa ja Västeråsin valtiopäivät päättivät asiasta vuonna 1524.^[1]

Suomen ensimmäinen systemaattinen maakirja oli Hämeen maakirja vuodelta 1539, joskin jo keskiajalla oli pidetty maakirjoja.^[1] Yksityiskohtaisesti maakirjojen laatiminen ohjeistettiin vasta vuoden 1689 henkikirjoittajain johtosäännössä, ja tällöin tilat saivat pysyvän numeron.

1. ↑ ^{a b} Nenonen, Kaisu-Maija – Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 312. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2