Menhir

Menhir, eli "pitkäkivi" (bretonin kielessä men=kivi, hir=pitkä) on muinaisina aikoina ilmeisesti kulttitarkoituksiin käytetty korkea pystykivi, joka muistuttaa veistämätöntä obeliskia. Menhireitä pystytettiin erityisesti megaliittikaudella ja niillä on ilmeisesti haluttu ilmentää pysyvyyttä.^[1]

Suurin säilynyt menhir^lähde? on Locmariaquerin menhir Bretagnessa. Bretagnessa on myös menhirejä jonoina, niin sanottuina Carnacin pystykivinä. Sardiniassa on menhirejä, joilla on veistetyt ihmisen kasvot. Joissain Länsi-Euroopan menhireissä on kaiverrettuna muun muassa paimensauvojen ja kuunsirppien kuvia.^[2] Bretagnessa on myös suurikokoisia kammiomaisia rakennelmia, joissa on neljä pystykiveä ja yksi katekivi. Niitä kutsutaan nimellä dysse tai dolmen. Pohjois-Saksassa niitä nimitetään jättiläisten haudoiksi (Hühnengräber). Dyssien lähellä on menhirejä, joiden symboliikkaa ja tarkoitusta ei ole pystytty selvittämään. Yksi tulkinta on “sielun istuin” lähelle haudatulle vainajalle. Menhir voi olla myös pyhän paikan merkkinä tai maailmanakselina. Menhirien avulla on ehkä määritelty ilmansuunnat tai ne ovat liittyneet pyhille paikoille tehtyihin pyhiinvaelluksiin.^[1]

Vanhimmat menhirit lienee pystytetty Turkissa Göbekli Tepessä, josta sydänsimpukkakeramiikkaan liittyvä kulttuuri levitti ne Eurooppaan.^lähde?

1. ↑ ^{a b} Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 115. (Suom. Pertti Lempiäinen) WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
2. ↑ Standing Stones and Natural Outcrops. Manuel Calado. Web Archive 21.1.2011. Viitattu 22.10.2016.