Trubaduuri on alun perin tarkoittanut varhaiskeskiajan eteläranskalaista ammattimaista laulurunoilijaa. Trubaduurit työskentelivät yleensä ylhäisön hoveissa, ja heitä oli myös Pohjois-Espanjassa ja Pohjois-Italiassa. Trubaduurit kirjoittivat runonsa Provencen langue d'oc:illa eli oksitaanilla. Trubaduurien kukoistuskausi kesti 1100-luvulta 1300-luvun loppupuolelle.[1][2][3] Nykyään trubaduureiksi kutsutaan myös muusikoita tai laulelmien esittäjiä, jotka esiintyvät laulaen ja itseään esimerkiksi kitaralla säestäen.[2]