Diolat

Diolat (myös djolat, jolat) ovat atlanttista diolan kieltä puhuva kansa Senegalissa, Gambiassa ja Guinea-Bissaussa. He asuvat Atlantin valtameren rannikolla Gambia- ja Cacheujokien välisellä alueella.^[1] Heitä lienee noin puoli miljoonaa henkeä.

Diolat ovat Gambia- ja Casamancejokien välisen alueen kanta-asukkaita. Malin ja myöhemmin Kaabun mandinkat alistivat heidät keskiajalla. 1600- ja 1700-luvuilla diolat kärsivät Amerikkaan suuntautuneesta orjakaupasta. 1800-luvulla fulbet kävivät uskonsotiaan heidän keskuudessaan.^[2]

Diolat viljelevät riisiä, hirssiä, durraa ja maapähkinää, kasvattavat hedelmiä ja pitävät karjaa ja sikoja. Osa toimii kauppiaina tai kalastajina. Monet hakeutuvat ansiotöihin Gambian maapähkinäviljelmille.^[1]

Senegambian muista kansoista poiketen dioloilla ei ole kastilaitosta, vaan he elävät tasa-arvoisissa kyläyhteisöissä.^[3] Ainoastaan Oussouyen alueella on kehittynyt kuninkaan johtama monarkia.^[2] Suuri osa kansasta harjoittaa perinteistä uskontoa. Osa on kristittyjä ja osa muslimeja.^[3] Casamancen alueen diolat ovat käyneet Senegalin hallitusta vastaan sissisotaa.^[2]

Diolat muodostavat neljä prosenttia Senegalin väestöstä.^[4] Gambiassa oli vuonna 2003 141 360 diolaa (11,4 % maan väestöstä).^[5] Guinea-Bissaussa, jossa kansaa kutsutaan nimellä felupe^[6], heitä oli vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan 24 892 henkeä (1,7 %).^[7]

1. ↑ ^{a b} Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 156. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
2. ↑ ^{a b c} Shoup, John A.: Ethnic Groups of Africa and the Middle East: an Encyclopedia, s. 82–84. Santa Barbara, Denver, Oxford: ABC-Clio, 2011. ISBN 978-1-59884-362-0
3. ↑ ^{a b} Gritzner, s. 52–54.
4. ↑ Gritzner, s. 111.
5. ↑ Hughes, Arnold & Perfect, David: Historical Dictionary of the Gambia: Fourth Edition, s. 164. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5825-1
6. ↑ Mendy, Peter Karibe & Lobban, Richard A. Jr.: Historical Dictionary of the Republic of Guinea-Bissau: Fourth Edition, s. 51–53. Landam, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-5310-2
7. ↑ Características Sócio Cultural RGPH2009 stat-guinebissau.com. Arkistoitu 5.11.2017. Viitattu 16.5.2017.