Eurypterus | |
---|---|
![]() Eurypterus-rekonstruktiokuva |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | †Meriskorpionit Eurypterida |
Heimo: | †Eurypteridae |
Suku: |
†Eurypterus DeKay, 1825 |
Synonyymit | |
Baltoeurypterus Størmer, 1973 |
|
![]() Eurypteruksen fossiilien löytöpaikat[1] |
|
Katso myös | |
Eurypterus on sukupuuttoon kuolleisiin meriskorpioneihin kuulunut niveljalkaisten suku. Sen fossiileja on löydetty Saksasta, Kanadasta, Norjasta, Venäjältä, Kiinasta, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Suvun tyyppilaji on Eurypterus remipes, joka oli ensimmäinen löydetty eurypteridin fossiili. Yhteensä sukuun kuuluvia lajeja tunnetaan viisitoista.[1]
Eurypterus -suvun jäsenet olivat tavallisesti pituudeltaan 13–23 cm, mutta suurin löydetty yksilö oli 1,3 metriä pitkä. Niillä kaikilla oli melan muotoinen suuri uloke, jota ne käyttivät uimiseen. Suvun nimikin tarkoittaa ”leveää siipeä” tai ”leveää melaa”, viitaten uimajalkoihin, kreikan εὐρύς (eurús, leveä) ja πτερόν (pteron, siipi). Syömätavoiltaan ne olivat monipuolisia, yhtä hyvin saalistajia kuin raadonsyöjiä.[2][3]
Ensimmäisen tunnetun Eurypteruksen fossiilin löysi fossiilinkerääjä S. L. Mitchill vuonna 1818. Sen löytöpaikka oli Bertie Formation New Yorkista (läheltä Westmorelandia, Oneida County). Mitchill tulkitsi panssarin ulokkeet suusta ulos työntyviksi tuntosarviksi. Niinpä hän virheellisesti tunnisti fossiilin monnikalaksi suvusta Silurus. Eurypterus ymmärrettiin niveljalkaiseksi vuonna 1825. Lisää fossiileja löydettiin suurissa määrin New Yorkista 1800-luvulla, ja muualta itäisestä Euraasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Nykyään Eurypterus pysyy yhtenä tavallisimmin löydetyistä ja parhaimmin tunnetuista eurypteridien suvuista, käsittäen yli 95 prosenttia kaikista tunnetuista meriskorpionien fossiileista.[2][3][4]