Palsasuo

Palsasuo on aapasoita muistuttava suoyhdistymätyyppi, jossa esiintyy routaytimisiä turvekumpuja, palsoja. Palsasuot koostuvat palsakummuista ja niiden väleissä olevasta aapasuosta. Palsasoita kutsuttiinkin aiemmin kumpusoiksi. Palsat ovat yleensä suon paksuimmalla alueella ryhminä.^[1] Palsan turve eristää kesällä lämpöä ja estää ytimen routaa sulamasta. Palsat kuitenkin sulavat, koska ne kasvavat, jolloin turvekerros halkeaa ja palsa sulaa kesällä romahtaen vesikuopaksi. Sana palsa (tässä merkityksessä) on peräisin saamelaiskielistä ja levinnyt moniin kieliin.

Palsasoita esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla tundran ja boreaalisen vyöhykkeen rajamailla. Palsasoita voidaan pitää aapasoiden muunnoksena. Suomessa palsasoita esiintyy lähinnä puurajan tienoilla pohjoisimmassa Lapissa. Palsasuon eteläraja on ikiroudan eteläraja, joka on jotakuinkin Enontekiön ja Utsjoen kuntien eteläraja.

Palsojen lisäksi on matalampia pounuja^[2]. Pounujen peittämää aluetta sanotaan pounikoksi^[3]. Pounikot ovat palsasoiden reunarämeitä^[4]. Lisäksi palsasoilla on rahkamättäitä, jänteenpätkiä, rimpiä, puroja ja juotteja^[5]. Palsasuot ovat aapasoiden muunnos, jossa vuoden keskilämpötila on alle −1 °C^[2]. Aapasoille tyypilliset rimmet ja jänteet saattavat kuitenkin puuttua palsasoilta. Palsoja on Suomen Lapissa eniten koivuvyöhykkeessä^[6]. Palsasoilla sataa vähän ja voimakas tuuli osaltaan ohentaa lumipeitettä joistain kohdista^[2]. Palsasoiden syntyalueella on katkonaista ikiroutaa^[7].

1. ↑ Tero P. Saari: Palsassa pesii ikirouta 11.2.2003. Kaleva.fi. Viitattu 5.3.2015.
2. ↑ ^{a b c} Palsasuo Geologinen sanakirja Geologia.fi
3. ↑ Vasander (toim.), s. 32–33
4. ↑ Lappalainen 1998, s. 50
5. ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 1981. Nide 9, s. 6713, ISBN 9789511059578
6. ↑ Kallio 1990, s. 118
7. ↑ Päivänen, 2007, s. 150